Raudanpuute

Esa Soppi, LKT, sisätautiopin dosentti

Yhdysvalloissa arvioidaan, että aikuisväestöstä 1–2 %:lla oli raudanpuuteanemia. Naisilla raudanpuute ilman anemiaa esiintynee vähintään n. 11 %:lla ja miehillä vastaava luku on n. 4 %. Arviolta 40 % naisista on jossain elämänsä vaiheessa raudanpuutteisia. Näin ollen raudanpuute on hyvin yleinen, mutta huonosti tunnettu ja tunnistettu ilmiö. Raudanpuuteen yleisyyden vuoksi voidaan puhua jopa kansansairaudesta.

Jo muutaman millilitran vuoto (1 ml verta sisältää 0,5 mg rautaa) vuorokaudessa voi johtaa siihen, että raudan menetys ylittää raudan imeytymisen. Tällöin kulutetaan ensin rautaa varastoista, jolloin ferritiinipitoisuus pienenee.  Vasta kun rautavarastot ovat pienentyneet riittävästi kehittyy anemia (naiset hemoglobiini alle 117 g/l ja miehet alle 134 g/l). Kuitenkin huomattavalla osalla raudanpuute voi kehittyä vaikeaksi ilman, että hemoglobiinipitoisuus pienenee juuri lainkaan tai pienenee niin vähän, ettei anemian rajaa saavuteta.

Paras raudanpuutteen mittari on ferritiinipitoisuus ja  alle 30 mg/l merkitsee käytännössä lähes aina raudanpuutetta. On kuitenkin huomioitava, että feritiini käyttäytyy kuten lasko tai CRP-pitoisuus eli se nousee jopa voimakaasti esim. infektioissa. Joskus raudanpuuttee havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa ja vaatii paljon ”salapoliisityötä”.

Yleisimmät raudanpuutteen syyt ovat runsaat kuukautiset, raskaudet, verenluovutukset ja muut veren menetykseen johtaneet tilat sekä keliakia. Raudanpuute saattaa kehittyä hitaasti ja siihen johtavat syyt, kuten runsaat kuukautiset, raskaudet, ovat voineet tapahtua jo 10-30 vuotta aikaisemmin. Kuitenkin kun raudanpuute havaitaan, on aina synnyttävä selkeä käsitys siitä, mikä on raudanpuutteen kehittymisen syynä.

Raudanpuutteen oireet voivat olla huomattavan moninaiset ja kliinisesti ne voivat olla täysin samanlaisia kuin esim. kilpirauhasen vajaatoiminnassa.

Yleisimmät oireet ovat mm. väsymys, aivosumu, suorituskyvyn aleneminen, painon nousu,  kylmän tunne, suolen toiminnan häiriöt, lämpötilan vaihtelut ja hikoilu, päänsärky, nivelkivut ja palan tunne kurkussa sekä kuiva iho ja levottomat jalat.

Raudanpuutetta hoidetaan aina ensisijaisesti suun kautta otettavilla rautavalmisteilla (yli 100 mg/pv). Keskimääräinen hoitoaika anemian korjautumisen jälkeen on 6-9 kuukautta. Nämä annokset saattavat aiheuttaa pahoinvointia, ummetusta, ripulia ja/tai vatsakipuja. Myös hampaiden värjäytyminen on mahdollista. Osalla potilaista raudanpuute ja/tai oireet ovat niin vaikeita, ettei hoito suun kautta otettavilla rautavalmisteilla ole mahdollista tai riittävän nopeaa. Osa potilasta ei siedä lainkaan rautaa suun kautta. Näissä tilanteissa voidaan harkita suoneen annettavan rautavalmisteen käyttöä. Sen käyttöön voi liittyä vakavia haittavaikutuksia.

Omatoimista rautavalmisteiden käyttöä ei voi suositella. Yleensä nestemäisten rautavalmisteiden (tavallisesti annos sisältää n. 20 mg rautaa) ei korjaa raudanpuutetta.

Kirjallisuutta

  • Andreeva VA, Galan P, Arnaud J, Julia C, Serge Hercberg S, Kesse-Guyot E. Midlife iron status is inversely associated with subsequent cognitive performance, particularly in perimenopausal women. J Nutr 143: 1974–1981, 2013.
  • Camaschella C. Iron deficiency anemia. N Engl J Med 2015;372:1832–43. Dallman PR. Effects of iron deficiency exclusive of anaemia. Bri J Haematol 1978;40:179–84.
  • Elwood PC, Wood MM. Effect of oral iron therapy on the symptoms of anaemia. Brit J Prev Soc Med 1966;20:172-175.
  • Garcia-Casa MN, Peña-Rosas JP, Pasricha S-R. Rethinking ferritin cutoffs for iron deficiency and overload. The Lancet Haematology 2014;1:e92-e94 Hallberg L. Results of surveys to assess iron status in Europe. Nutrition Reviews, 1995;53:314–322.
  • Johnson-Wimbley TD, Graham DY. Diagnosis and management of iron deficiency anemia in the 21st century. Therap Adv Gastroenterol 2011;4:177–184.
  • Krayenbuehl P-A, Battegay E, Breymann C, Furrer J, Schulthess G. Intravenous iron for the treatment of fatigue in nonanemic, premenopausal women with low serum ferritin concentration. Blood 2011;118:3222-7.
  • Koulaouzidis A, Cottier R, Bhat S, Said E, Linaker BD, Saeed AA. A ferritin level >50 microg/L is frequently consistent with iron deficiency. Eur J Intern Med. 2009;20:168-70.
  • Pavord S, Myers B, Robinson S, Allard S, Strong J, Oppenheimer C on behalf of the British Committee for Standards in Haematology. UK guidelines on the management of iron deficiency in pregnancy. The absorption of iron from whole diets: a systematic review. Br J Haematol 2012;156:588–600.
  • Punnonen K, Irjala K, Rajamäki A. Serum transferrin receptor and its ratio to serum ferritin in the diagnosis of iron deficiency. Blood 1997;89:1052-57. Restless legs syndrome. Detection and management in primary care. NIH Publication 2000;No. 00-3788.
  • Soppi E. Iron deficiency is the main cause of symptom persistence in patients treated for hypothyroidism. Thyroid 2015;25 (suppl 1):A-74.
  • Vahdat Shariatpanaahi M, Vahdat Shariatpanaahi Z, Moshtaaghi M, Shahbaazi SH, Abadi A. The relationship between depression and serum ferritin level. Eur J Clin Nutr 2007;61:532–535
  • Vaucher P, Druais P-L, Waldvogel S, Favrat B. Effect of iron supplementation on fatigue in nonanemic menstruating women with low ferritin: a randomized controlled trial. CMAJ 2012;184:1247–54.
  • Worwood M. Indicators of the iron status of populations: ferritin. In: WHO, CDC. Assessing the iron status of populations: report of a joint World Health Organization/ Centers for Disease Control and Prevention technical consultation on the assessment of iron status at the population level, 2nd ed. Geneva, World Health Organization, 2007;35-74. Saatavissa: http://www.who.int/nutrition/publications/micronutrients/ anaemia_iron_deficiency/9789241596107.pdf.
  • Zacharski LR, Ornstein DL, Woloshin S, Schwartz LM. Assessingociation of age, sex, and race with body iron stores in adults: analysis of NHANES III data. A Heart J 2000;140:98–104.